Reuma ja raskauteni

Nivelreuma, olen sairastanut nivelreumaa yli 20-vuotta. Välillä on sairaus rauhallinen mutta välillä hyvinkin aktiivinen. Raskausaika on unelmaa, yleensä olen aina ilman jäykkyyttä ja kipua. Pystyn jopa tiputtaa lääkkeeni ihan minimiin, edellisessä raskaudessa olin kokonaan ilman. Nyt kuitenkin mietittiin tulevaa ja koitetaan ennaltaehkäistä sitä tulehdustilaa mikä lyö päälle nivelille synnytyksen jälkeen.

Kun olin nuori, teini häpesin sairauttani yli kaiken. Häpesin jatkuvaa, säännöllistä lääkitystäni ja sen seurauksena lopetin lääkkeitten syömisen kun seinään ajatuksena ”eihän kellään nuorella ole reumaa, ei kukaan muukaan..”. Piilotin aamu- sekä iltalääkkeeni lukolliseen pieneen laatikkoon. Meni muistaakseni liki puoli vuotta kunnes jäin kiinni äidilleni. Sormet oli aamulla jäykät, turvonneet sekä todella kipeät mutta nielin kivun, en näyttänyt sitä ulospäin. Mutta se miksi jäin kiinni oli kun äitini oli laskeskellut että lääkkeeni pitäisi kohta olla loppu, enkä ole sanonut apteekkireissusta mitään. Taisi siinä samalla sit koko aihe, reuma riistäytyä käsistä ja yltyi valtavaan sanaharkkaan. Äitini ei koskaan käynyt huoneessani tonkimassa kaappejani tai laatikoitani eikä nytkään mutta hän pyysi että avaan juuri sen lukollisen pienen laatikon, mikä oli täynnä syömättömiä lääkkeitä, kyllähän nyt äidit tietää… Mua ärsytti ja nolotti. Äiti oli vihainen mutta vain koska oli niin huolissaan mun voinnista, mun nivelistä. Äiti soitti reumalääkärille ja kysyi mitä tekee kanssani kun en ole suostunut lääkkeitäni syömään. ”Älä stressaa. Ida on fiksu ja huomaa kyllä että tyhmä pää, kärsii koko kroppa” ja näin se meni, reuma oli aktiivinen vaikka pitkään oli ollut oireeton lääkkeiden ansiosta.

Kun odotin Maxinea olin oireeton. Maxine oli kolmisen kuukautta niin reuma alkoi nostaa päätään ja todella rytinällä. Sain nopeasti ajan lääkärilleni, reumapolille Meilahteen. Tulehduksia oli oikeassa olkapäässä sekä polvissa. Lääkitys aloitettiin, kortisoni aloitettiin sekä akuutteihin kipupaikkoihin sain kortisonipistokset.
Meni pari- kolme vuotta kunnes lääkkeet eivät enään tehonneet ja jouduttiin aloittaa biologinen lääkitys. Biologinen lääkitys oli käytössä niin pitkään kunnes plussasin Evelinestä. Koko raskaus, viimeiselle kolmannekselle asti olin ilman lääkitystä. Viimeisellä kolmanneksella aloitin kuitenkin peruslääkityksen ihan vaan ennaltaehkäisevänä ettei reuma aktivoituisi rajusti synnytyksen jälkeen, niin miten kävi Maxinen kanssa. Tämä oli kannattava, olin vasta 8kk synnytyksen jälkeen hakemassa ekaa kortisonia. Peruslääkityksen + kortisonikuurien kanssa pärjäsin hyvin koko imetyksen ja kun plussasin alkuvuodesta, jätin nekin pois jälleen. Oireita ei ole ollut, eli samalla kaavalla mennään näköjään nytkin.

Kävin tänään tapaamassa lääkäriäni reumapolilla, tehtiin suunnitelma taas miten jatketaan loppuraskaus ja miten edetään synnytyksen jälkeen. Eli perus lääkitys aloitetaan jälleen nyt viimeisellä kolmannekselle ja loppuvuodesta uus aika polille jos ei aikasemmin tarvitse.

Kun on raskaana niin haluaa vain parasta sikiölle. Haluaa noudattaa suosituksia ja syödä oikein. Sen kanssa olenkin käynyt sisäistä kamppailua kun joutuu aloittaa säännöllisen lääkityksen, nyt vielä kun Klexanekin pyörii taustalla. Olen kuitenkin selvittänyt tarkkaan ettei mikään näistä lääkkeistä ole sikiölle haitallinen mutta silti, tuntuu pahalta kun en pysty tarjoamaan täysin lääkitöntä kasvua vauvalle. Ja tiedostan että itseni sekä vauvan parhaaksi näitä syön, että pystyn ja kykenen hoitamaan häntä ilman kipuja sekä tietenkin isosiskoja.

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *