Oma jaksaminen kortilla

Viimeisiä neuvola kuulumisia, vai onko?

Oma jaksaminen rupeaa olemaan kortilla. Pahentunut Hyperemeesi ja sen kautta järkyttävä väsymys. Yöt menee valvoessa huonon olon sekä voimakkaan iskiakivun takia.
Hyvin ristiriitainen olo, tiedostan että vauvalla on kohdussa se paras paikka kunnes raskausviikko 40 täyttyy mutta samalla toivon että hän jo syntyisi, en jaksa enää tätä oksentamista ja oloa.
Vauva voi kuitenkin hyvin mikä pääasia, painoarvio tänään käsikopelolla oli kolmisen kiloa eli hyvän kokoinen. Ainakin kasvaa vauva ja saa kaiken tarvittavan vaikka oma paino ei nouse toivottuun tapaan. Mutta miksi se nousisi kun oksentaa päivittäin?

Tänään sain päätöksen että synnytys käynnistetään raskausviikolla 39 ellei vauva ole vielä ennen sitä syntynyt, päätös tästä tulee juuri Hyperemeesiksestä ja sitä kautta omasta jaksamisesta. Toivon kuitenkin että syntyisi ennen raskausviikkoa 39, spontaanisesti niin miten Eveline lapsivesienmenolla viikolla 38+0.
Vauva on tällähetkellä kuitenkin laskeutunut hyvin lantioon, vielä ei kuitenkaan ole kiinnittynyt. Onneksi se ei kerro mitään jos ei ole kiinnittynyt, jotkut kiinnittyy vasta ponnistusvaiheessa etenkin uudelleensynnyttäjillä.

Lauantaina tulee meille kotiin vyöhyketerapeutti tekemään synnytykseen valmistavan hoidon. Odotan todella paljon kyseistä hoitoa, kuullut paljon hyvää tästä ja siksi olenkin ikionnellinen että ystäväni osasivat antaa tälläisen lahjan.

Puhuin vyöhyketapeutin kanssa puhelimessa ja hän antoi jo hyviä vinkkejä miten saan vauvan laskeutumaan kunnolla lantioon jumppapallon avulla. Olen tehnyt nyt päivittäin kyseisiä harjoituksia ja ehkä niistä ollutkin apua kun vauva on laskeutunut? Apuna on myös ollut vadelmanlehtitee, tuore ananas sekä taatelit.

En ole koskaan uskonut synnytykseen käynnistäviin poppakonsteihin. Uskon ja luotan vahvasti siihen että vauva syntyy kun on siihen valmis. Mutta koska olen näin malttamaton ihminen, niin aina voi kaikkea kokeilla kun esimerkiksi yllämainittuja.

Tämän kaiken oksentamisen, iskiaskivun sekä väsymyksen keskellä olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen tästä kaikesta mitä meillä on.
Huomasin myös maanantaina miten ja ketkä ystävistä ovat pysyneet vierelläni vaikken itse ole ollut se maailman paras ystävä viimeisen yhdeksän kuukauden aikana.
Täällä oli koti täynnä tärkeimpiä ystäviä- Baby showerin merkeissä.  Hyvää syötävää, rentoa meininkiä sekä pieni leikkimielinen arvaus: milloin vauva syntyy? Millä mitoilla? Mikä nimeksi?


Sain myös upean vaippakakun täynnä ihanaa pientä tarpeellista, imetyskorun ja tosiaan lahjakortin vyöhyketerapeutille kuka tulee kotiimme tekemään hoidon, nyt tulevana lauantaina.
Olen äärimmäisen kiitollinen näille kuudelle ystävälle sekä miehelleni. Kiitos!

 

 

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *