Kunnioitus omaan vartaloon

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Paljon puhutaan tällähetkellä tasa-arvosta ja ettei ihmisiä pidä lokeroida, naiseksi tai mieheksi.
Olen itse kuitenkin hyvin ylpeä että saan olla nainen. Arvostan suuresti naisia, meissä naisissa on voimaa!

Olen kuitenkin samalla hieman hämmentynyt sekä jopa vihainen siitä että eletään vuotta kaksituhattayhdeksäntoista ja nainen ei saa päättää omasta vartalostaan itse. Tämä tuli ilmi kun olin hakemassa sterilisaatiolähetettä itselleni. Koska olen avioliitossa vaaditaan mieheni hyväksyntä myös. Tietenkin olemme Markon kanssa keskustelleet läpi aiheen läpikotoisin, mutta olen kuitenkin mielestäni oikeutettu päättämään itse omasta vartalostani. Ei se miehen asia ole haluanko tukita munatorveni. Mutta koska lainsäädäntö on tämä niin ei auta, Markolta kysyttiin lupa.

Sain kuitenkin sterilisaatiolähetteen ja kävin tammikuussa Naistentautien poliklinikalla Ruoholahdessa lääkärillä. Käytiin läpi vielä mitä sterilisaatio tarkoittaa sekä ihan konkreettisesti, miten se tehdään.
Samalla lääkäri varmisti että tiedänhän mitä se tarkoittaa ja olenhan täysin varma päätöksestä.

Kun odotin Amelieta tiesin että se tulee olemaan viimeinen raskaus ja synnytys. Tiesin jo silloin etten halua enempää lapsia, sekä en fyysisesti tule jaksamaan neljättä raskautta. En ole myöskään koskaan halunnut olla suurperheen äiti. Vaikka nythän sellainen kuulema olen?
Koitin saada lähetteen jo raskausaikana, koska jos olisin joutunut hätäsektioon niin olisi sterilisaatio tehty samalla mutta en kuitenkaan saanut. Lääkäri vetosi silloin että ”mitä jos vauvasi kuolee ja sitten sinulla ei ole kolme lasta”. Nii i, no olin aika sanaton tämän heiton jälkeen. Samainen lääkäri kysyi kyllä ensin myös ”mitä jos menetät koko perheesi auto-onnettomuudessa ja sitten olet yksin”…
Olen oikeesti kuitenkin miettinyt tätä myös ennen lääkärin heittoa. Koska mitä jos tuleekin näin järkyttävä tilanne, menetän lapseni ja en pysty saamaan lisää lapsi? Mutta, minulla on kolme kaunista lasta ja en halua enempää vaikka jotain kauheeta tapahtuisikin. Kauheeta, kun edes miettii tälläistä niin alkaa itkettää…

Sterilisaation ei saa noin vain. Siihen löytyy lakipykäliä mistä ainakin yksi pitää täyttyä. Tiesin että jotkut lääkärit ovat muutenkin hyvin nihkeitä myöntämään lupaa sterilisaatioon mutta menin lääkärille asenteella ”minä tiedän oikeuteni”. Onneksi en tarvinnut kertoa oikeuksistani vaan lääkäri myönsi lähetteen helposti Amelien syntymän jälkeen (oli tosin eri lääkäri kun raskausaikana).

Jonot sterilisaatioon (pääkaupunkiseudulla) on tällähetkellä 6-12kk. Mutta omalla oma-aloitteisuudella voi päästä nopeammin. Soittamalla ja kysymällä onko peruutusaikoja. Nimittäin itse pääsin liki tasan kahdessa kuukaudessa.
Soitin reilu viikko sitten kysyäkseni onko mahdollista päästä toimenpiteeseen ennen kesää, ennen meidän muuttoa. Nainen puhelimen toisessa päässä naurahti ja sanoi ”juuri puhelu ennen sinua soitti nainen ja perui oman aikansa, eli minulla olisi aika sinulle ensi kuun kahdeskymmenes päivä, otatko?”. Meinasin alkaa itkee onnesta ja helpotuksesta- 20.3 on the day, sterilisaatiopäivä!

Pääkapunkiseudun sterilisaatiot tehdään tällähetkellä Lohjan sairaalalla mikä sopii meille hyvin. Markon vanhemmat asuvat Lohjalla eli Marko menee tyttöjen kanssa sinne viettää päivää sen aikaa kun ole toimeenpiteessä. Toimenpide tehdään nukutuksessa päiväkirurgisesti.
Se mikä jännittää kuitenkin melkein eniten on erossaolo Ameliesta, pitää pumpata kunnolla maitoa sille päivälle sekä selvittää mitä lääkkeitä anestesialääkäri käyttää nukutuksessa, eli mikä varoaika imetyksessä, paljon pitääkään pumpata?

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *