Kemiö

Heitettiin heipat kaupunkielämälle tiistaina ja suunnattiin kohti saaristoa, Kemiö. Tämän mielettömän mahdollisuuden mahdollistaa kummitätini. Heillä on tässä merenrannan äärellä kaksi mökkiä, ylä- ja ala mökki. Me asetuttiin tyttöjen kanssa tähän ala mökille ja kummitätini asustaa tuossa 20m päässä ylä mökillä. Tässä meidän mökissä on just kaikki mitä tarvitaan- pieni keittiö missä sähkö- ja puuhella, parisänky missä Evelinen kanssa nukutaan sekä iso parvi minne Maxine on linnoittautunut. Iso terassi sekä jopa oma sauna mistä pääsee mereen pulahtaa.
Vaikka Suomen kesä hellii meitä tavallisella kylmyydellään niin kyllä me nautitaan, kuhan on (itselläni) toppatakki niskassa ja lapsilla välikausi vaatetuksen alla kunnolla pitkä hihasta niin pystyy olemaan koko päivän ulkona. Aamulla puuron keittoon puuhellan äärellä että saa mökkiä vähän lämpöiseksi minkä jälkeen tytöt pihalle ja itse kahvin keittoon ja ulos. Sisälle tullaan seuraavaksi nukkumaan illalla. Ulkona ylä mökillä on ihana ulkokeittiö missä toimii kaasuhella sekä illalla aina grilli kuumaksi. Kyllähän me nautitaan!

Maxine on saanut auttaa kummitätiäni ulkotöissä, komposti laitettu kuntoon, laituri laskettu veteen, ranta siivottu sekä ulkohuussiin vievät polut haravoitu + kukat istutettua. Huomenna olisi tarkoitus asentaa iso tramppa tuhon rannalle vielä. Piste i:n päälle on neiti saanut nauttia vauhdin huumasta vesiskootterin kyydissä. En olisi ihan heti uskonut että neiti uskaltaa ja vielä kunnon kyytiin, hän kun on kuitenkin hyvin varovainen kaikessa uudessa..

Eveline sen sijaan on pitänyt huolen että äiti ei lähde kauas näkyvyydestä. Mutta kokoajan touhuamassa, tänään keräsi tyytyväisenä käpyjä nurmikolta kottikärryyn ja raahasi kottikärryjä eteenpäin. Työn merkeissä myös hän.

Heräsin viime yönä kolmen maissa ja olin todistamassa todella upeaa auringon nousua. Nyt itseasiassa harmittaa etten jaksanut nousta sängystä ja heittää neuletta niskaan. Olisi nimittäin saanut niin upeita kuvia. Koko taivas oli kirkkaan vaaleanpunainen, ja meri ihan tyyni. Äh, rupesi harmittaa nyt vielä enemmän. Pitää toivoa että herään uudestaan joku aamuyö ja näkisin saman taideteoksen taivaalla.

 

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *