Raudanpuute on ollut paljon esillä nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Mikä on todella mahtava uutinen, koska moni ei tiedäkkään että hemoglobiini ei kerro koko totuutta.
Sain jälleen mahtavan mahdollisuuden kirjoittaa omasta, jopa hieman järkyttävästä kokemuksesta raudanpuutteesta Lapsiarkea- Lapsimediaan.
Ihan uskomatonta että ei ole monta viikkoa enää niin meidän vauva on täysiaikainen. Vaikka tällä hetkellä tuntuu ettei aika kulu niin kyllä nää päivät ja viikot vain kuluu.
Meillä oli ylimääräinen lääkäri sekä ultra eilen, koska hemoglobiini tippuu vain rautalisästä huolimatta sekä rautavarastot ovat nollissa. Kävin ultran ohella samalla rautainfuusiossa.
Postaus tehty yhteistyössä Tukisukat- shop kanssa.
Kun neuvolassa puhutaan hyvin vähän laskimotukoksen riskeistä raskausaikana, niin onko teille puhuttu tai edes mainittu tukisukista ja niiden hyödyistä raskausaikana? Raskausaikana nimittäin suositellaan käyttämään tukisukkia. Kohdun kasvu voi lisätä painetta verisuoniin sekä kehossa lisääntyy veren määrä. Tämä tarkoittaa että on suurempi riski mm. suonikohjuille, jalkojen turvotukselle sekä paineen tunteelle jaloissa.
”Tämä on nyt kolmas raskaus ja koskaan ei sanallakaan ole neuvolassa mainittu, kuinka suuri riskitekijä raskaus on laskimotukokselle, jopa 5-6 kertainen. Alaraajojen ja keuhkojen veritulppa voi olla myös täysin oireeton.”
Veritulppa raskaudessa on hyvin vaikea välillä tunnistaa, näin kävin minulle.
Kirjoitin aiheesta vieraskirjoittajana Lapsiarkea- lapsimediaan.
Sain mielettömän mahdollisuuden osallistua A-T lastenturvan Odottajien iltaan Vantaan Variston liikkeessä eilen.
Tilaisuus alkoi klo 18 ensimmäisellä luennolla. Kaksi todella mielenkiintoista luentoa, muotinäytös, tuote-esittelijöitä, arvontoja, pientä suupalaa sekä lopuksi saatiin laadukkaat goodie bagit.
Ensimmäisen luennon piti imetyksen asiantuntija Terveydenhoitaja Eila Saari.
Apua, pitää ihan luntata mikä viikko meneillään. Kaipa tää on normaalia kun jo kolmas raskaus niin ei muista mikä rv meneillään?
Alle 100 päivää laskettuun päivää, eli alle 100 päivää niin meillä on pienen pieni tuhiseva nyytti kanssamme, kolmas tyttö. Tuntuu uskomattomalta. Melkein kyynel jo onnesta vierähtää poskea pitkin.
Tämä tulee olemaan meidän viimeinen lapsi eli luontevasti myös se viimeinen raskaus minkä saan kokea. En koe että olen mikään hyvä odottava äiti. Koen ettei vartaloni, kroppani ole tähän luotu. Vaikka tykkään pyöreästä, kasvavasta vatsastani ja liikkeiden tunteminen on jotain aivan sanoin kuvaamatonta niin en voi hyvin odotusaikana, en fyysisesti enkä nyt tässä raskaudessa henkisesti.