Alle 100 päivää

Apua, pitää ihan luntata mikä viikko meneillään. Kaipa tää on normaalia kun jo kolmas raskaus niin ei muista mikä rv meneillään?
Alle 100 päivää laskettuun päivää, eli alle 100 päivää niin meillä on pienen pieni tuhiseva nyytti kanssamme, kolmas tyttö. Tuntuu uskomattomalta. Melkein kyynel jo onnesta vierähtää poskea pitkin.

Tämä tulee olemaan meidän viimeinen lapsi eli luontevasti myös se viimeinen raskaus minkä saan kokea. En koe että olen mikään hyvä odottava äiti. Koen ettei vartaloni, kroppani ole tähän luotu. Vaikka tykkään pyöreästä, kasvavasta vatsastani ja liikkeiden tunteminen on jotain aivan sanoin kuvaamatonta niin en voi hyvin odotusaikana, en fyysisesti enkä nyt tässä raskaudessa henkisesti.
Päivittäinen oksentaminen ja pahoinvointi vie voimat ja viel ilon, onnellisuuden tunteen. Onneksi pahin akuutti vaihe Hyperemeesiksessä on ohi, eli se ei vie enää kaikki mun voimavarat. Vaikka päivittäin oksennan niin pystyn kuitenkin lähtee taas tyttöjen kanssa ulos touhuamaan ilman että mietin onko oksennuspussi mukana tai missä lähin puska mihin voi käydä oksentamassa..
Olen saanut uskomattoman avun tähän vointiini kiinalaisesta lääketieteestä, akupunktiosta. Otin yhteyttä Eiliin jo liki heti plussatessa tällä kertaa ja siksi uskon että apu on ollut näin suuri nyt, kun sain sen heti. Olen käynyt jo ennen Maxinen odotusta, nivelreumani takia Eilillä- meillä on siis liki 10-vuoden hoitosuhde kertynyt jo.
Eili Graylla on vastaanotto Helsingissä Eiran sairaalassa, suosittelen todella lämmöllä!

Tämän oksentelun lisäksi odotusaikana hemoglobiini laskee aina radikaalisesti ja ei nouse oikealla ruokavaliolla tai rautalisällä. Maxinen synnytys esim käynnistettiin juuri matalan hb:n takia rv 39+1. Siksi tarkkaillaan hb:ta sekä rautavarastojani tarkasti aina raskausaikana. Ja kiitos tämän niin väsymys on aivan valtava. Ihan kun raskaus jo itsessään ei väsyttäisi, etenkin alkuraskaus..

Evelinestä sain lepo määräyksen jo rv 22 supistuksista, kun paikat alkoi kypsymään ja neiti laskeutui valmiuteen. Nyt ollaan kuitenkin päästy näin pitkälle, vaikka supistuksia ollut, säännöllisestikkin ja taas ylihuomenna menossa lääkärille kontrolliin niin tuntuu että olen voiton puolella, vaikka lepo määräys tulisikin. Toivon kuitenkin hartaasti että vauva pysyisi kohdussa suojassa vielä!

Ja nyt tässä raskaudessa kirsikka kakun päälle on myös tämä isohko veritulppa oikeassa pohkeessa- ai että tää on ihanaa aikaa! Niin ja tosiaan, raskautta on jäljellä vielä.. Eli mitä vielä ehtii tapahtua? Yllättävä raskausdiabetes tai vaikka raskaushepatoosi?

Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä että meidän tytöllä on mahassa kaikki hyvin. Hän on hyvin aktiivinen ja liikkuu paljon mikä tietenkin huojentava merkki. Hengitysharjoituksetkin mahassa kovassa vauhdissa kun pientä hikottelua alkanut tuntemaan.
Rakenneultrassa tyttö vastasi noin 3 päivää isompaa, eli kasvaa kuitenkin hyvin vaikka itse oksennan (edelleen) ja laihduin ne ekat 15 viikkoa. Onneksi oma painokin on alkanut nousemaan taas ja toivon hartaasti että ainakin sen 10 raskauskiloa ehtisi tulla.

 

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *