Addiktoiva sokeri

Missä on itsehillintä? Tuntuu että joillakin löytyy se helposti mutta itselläni se ei ole edes selkärangassa. Tuttua?

En polta tupakkaa tai juo alkoholia mutta suurena paheena on Pepsi max sekä karkit, hedelmäkarkit. Raskauden myötä myös Fazerin sininen vaikken koskaan aiemmin ole ollut mikään suklaan ystävä.
Yhtä paljon voisin siis sanoa että sokeri koukuttaa kun esimerkiksi tupakka, nikotiini.

Olen miettinyt mistä tämä johtuu? Milloin tämä kierre on alkanut?
Lapsuudenkodissani oltiin hyvin tarkkoja sokerin kanssa. Meillä oli määrätty karkkipäivä, lauantaina ja saatiin ostaa kahdella eurolla herkut. Veljeni säästi välillä sen kaksi euroa ja osti jonkin lelun pienen säästämisen jälkeen mutta itse ostin aina karkkia, tasan sillä kahdella eurolla! Olen siis ollut pienestä pitäen sokerihiiri.

Kun muutin juuri 17-vuotta täyttäneenä pois kotoa muistan sen vapauden- pystyin ostaa niin paljon karkkia kun vain halusin ja mihin rahat vain riitti. Jotkut nautti vapaudesta että pystyi juoda päänsä täyteen alkoholilla mutta itse nautin kotona karkkipussini kanssa. Muistan miten joskus kävin jopa läpi joka takintaskun ja laukun mitä kotoa löytyi etsiäkseni pari euroa että saisi sen pussin karkkia. Oikeesti, kuulostaa ihan järjettömältä! Onneksi tästä olen kuitenkin päässyt pois, jotenkuten. Jo sillä että talous on paljon parempi kun 10-vuotta sitten, aina löytyy jotain karkkia kotoa ja jos ei löydy niin osaan hillitä edes hieman karkkihimoani.
Olen miettinyt voiko tää kaikki juurtua jo lapsuudesta kun karkista tehtiin niin kiellettyä, paitsi yhtenä päivänä viikossa?

Olen kuitenkin nyt samassa tilanteessa omien lapsieni kanssa, meillä on kerran viikossa karkkipäivä ja se on lauantaina. Onko tää loppupeleissä edes hyvä systeemi? Olen kuitenkin pyrkinyt siihen että jos meille tuodaan esimerkiksi lahjaksi suklaata kahvipöytään niin kyllä lapset saa silloin syödä myös sekä joskus voidaan yllättää ostamalla lakut kauppareissulla. Karkki ei ole meillä ehdoton EI muina päivinä kun lauantaina. Kuitenkaan tämä keskellä viikolla herkuttelu on aika harvoin, paitsi itselläni…
Tunnistan Maxinessa paljon samaa kun itsessäni, hän on kova syömään karkkia tai herkkuja ylipäätään. Siksi olemme jutelleet sokerista, sokerin haitoista ja ylipäätään olen koittanut kertoa mitä sokeri voi tehdä kropalle ja mielelle.
Muistan että itselleni lapsena kerrottiin vaan hammaspeikoista, mutta tekee sokeri muutakin kun pahimmassa tapauksessa tuhoaa hampaat.

Olen aina saanut kuulla ”nauti kun voit syödä ihan mitä haluat, et sinä mitään karkkilakkoa tarvitse ”- joo, en ole ylipainoinen ja hampaatkin terveet mutta ei se tarkoita että herkut olisi minullekaan terveellisiä. Ei niitä oikeesti tarvitse joka päivä syödä. Tätä menoa olen pian tämä paljon puhuttu ”laihaläski”…
Olen monesti koittanut rajottaa karkin syömistä ja Pepsin juomista mutta en onnistu. Ei itsessäni löydy sellaista itsehillintää. Ei edes kun Marko tekee excel- taulukon ja näen mustaa valkoisella kuinka paljon menee näihin rahaakin.
Aina löytyy jokin syy miksi voin ottaa sen lasillisen Pepsiä tai kourallisen karkkia sohvalle mukaan illalla. Nyt on syynä imetys ja oma jaksaminen.

Taas jälleen tehtiin viikonloppuna Markon kanssa diili että herkutellaan vain viikonloppuisin, maanantaina alkaa. ”Okei, käy”, vastasin Pepsi lasi kädessä ja karkkia suussa lauantaina.
No, maanantai tuli ja aamupäivällä join ekan lasin Pepsiä. Niin, missä se itsehillintä nyt taas on? Helppoa Markon on lähtee mukaan tälläisen kun ei hänelle se karkki ja Pepsi ole tärkeää…
Puolustauduin Markolle aamupäivällä että itselleni se henkireikä on nyt vain juoda se lasillinen Pepsiä. Plus, meillä kaapit pursuaa herkuista nyt koska vieraat tuoneet mukanaan kun tulleet vauvaa katsomaan. Ei näihin mene edes rahaa kun syö. Kun kaapit syöty tyhjiksi niin sitten voidaan aloittaa diilimme. Uskoisko tuota?

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *