2-vuotias taival

Tänään, 2-vuotta sitten syntyi meidän kauan odotettu tyttäremme. Jo 7-vuotta sitten kun vietettiin Maxinen ensimmäistä syntymäpäivää, huomasin nukkuvani huonosti edellisen yön. Mietin ensimmäiset vuodet kun tämä toistui aina vuosittain synttäriyönä, että miksi valvon? Kunnes ymmärsin, että ehkä alitajuntaisesti käyn läpi sitä yötä kun synnytin. Kummatkin tytöt ovat syntyneet pari minuuttia vaille aamu kahdeksaa eli yö mennyt aina synnyttäen.
Viime yö meni taas levottomasti, vaikka Eveline nukkui hyvin. Makasin sängyssä ja mietin sitä yötä 2-vuotta sitten, kun heräsin lapsiveden menoon ja säännölliset supistukset alkoi heti. Siitä ei mennyt kauan kun oltiin sairaalassa ja tyttäremme syntyi.

Meidän 2-vuotta ovat olleet hyvin haastavat. Ihan jo ekan kuukauden aikana huomattiin että kaikki ei ole hyvin, vauva itki selvästi kipuitkua ja sen takia oli käheä, veti itsensä usein kaarelle sekä nieleskeli jatkuvasti, ei selvästi voinut hyvin.  Neuvolasta saatiin nopeasti aika lääkärille mutta lääkärin mukaan meillä on vain koliikki vauva. En itse usko koko sanaan koliikki- aina on jokin syy taustalla miksi vauva huutaa, miksi se maha on kipeä? Lääkärin on helppo diagnosoida koliikin ja pelata sillä aikaa, näin ei tarvitse heti lähettää tutkimuksiin. Onneksi ei uskottu tähän ja hakeuduttiin yksityiselle. Saatiin todella ammattitaitoisen lääkärin nimi ja hakeuduttiin hänen vastaanotolle. Lääkäri katsoi kipua huutavaa lasta ja sanoi ettei ole aikoihin nähnyt näin kipeätä pientä vauvaa. Se tunne kun meitä vanhempia uskottiin vihdoin ettei kaikki ole hyvin, oli sanoinkuvaamaton.

Itse olin jo epäillyt jonkin sortin refluksia ja diagnoosiksi saatiinkin silent refluks. Siihen päälle aloitettiin vielä minun imetysdietti + lääkitys  meidän pienelle 8 viikkoiselle. Käytiin luonnollisesti myös vatsan ultraäänessä missä tarkistettiin ettei ole synnynnäistä suolisto vikaa tai mahaportissa häikkää. Näin pienellä falskaa mahaportti vielä useimmiten muutenkin mutta onneksi ei suurempaa falskaamista löytynyt.
Kului viikko, kaksi ja helpotusta ei näkynyt, päinvastoin. Oireita oli tullut lisää: hengityskatkokset ja jatkuvat, pitkään kestävät hikat, unettomuudesta puhumattakaan. Hakeuduttiin uudestaan lääkäriin, päästiin laajempiin laboratoriokokeisiin sekä oma imetysdieettiä tiukennettiin. Tässä vaiheessa söin suunnilleen pelkästään pari kasvista, hedelmää sekä tattaria, hirssiä ja possua. Tahdonvoimalla mentiin kuitenkin, halusin imettää ja halusin kivuttoman lapsen, mitä äiti ei silloin lapsensa eteen tekisi?

Hengityskatkoksien takia oltiin Jorvin lastenosastolla seurannassa ja sitä kautta päästiin kunnallisen ”hoiviin”. Ja ihan hyvää hoitoa ollaan saatu, jos ei lasketa ravitsemusterapeutin käyntejä (niistä lähtenyt ihan viralliset valitukset eteenpäin).
Iho- ja allergiasairaalassa tutkittiin allergioita sekä tehtiin keuhkojen laajempi tutkimus nukutuksessa.
Lastenklinikalla tehtiin suoliston tähystys sekä Jorvissa seurattiin kasvua.

Tähän 2-vuoteen riittää siis lukuisia lääkärikäyntejä, tutkimuksia sekä unettomia öitä. Kaikesta huolimatta Eveline on todella iloinen ja reipas lapsi. Alkukesästä saatiin myös kasvu käyntiin jälleen ja painoa sekä pituutta tullut. Parin viikon päästä 2v neuvola eli silloin tiedetään uusimmat mitat mutta eiköhän 80cm ja 9kg rupea olla täynnä. Refluksi on myös suht kurissa tällähetkellä, onneksi.

Eveline on todella määrätietoinen sekä itsepäinen lapsi mutta myös äärimmäisen tarkkailevainen ja varovainen uusien ihmisten kanssa. Hänen kanssa ei ruveta kaveerata ihan silmänräpäyksessä.
Tällähetkellä suurimmat fanituksen kohteet ovat: mopot ja puput. Puput liittyykin vahvasti meidän lauantain 2-vuotis juhliin- niistä lisää viikonloppuna!

Samalla kun Eveline täyttää 2-vuotta, ollaan me yhdessä myös saatu WHO:n suositus täyteen imettämisen suhteen.


Moni kauhisteli tiukkaa imetysdiettiäni aikoinaan sekä vahvaa halua imettää. Tultiin myös kertoo kuinka itsekäs olen- haluanko imettää itseni takia vai vauvan? Mitä jos vauva voikin paremmin korvikkeella? Onneksi itse tiesin että meidän tapauksessa niin ei olisi ollut. Käydä läpi se viidakko ja vauvan kipuilu että löytyisi oikea korvike ja löytyisikö se edes? Ja rupea opettaa vauva pullolle, nytkin meni lisämaidot vastasyntyneenä osittain ruiskulla posken kautta nieluun koska hän ei suostunut helpolla pulloon.
Olen äärimmäisen onnellinen että olen onnistunut tässä imetyksessä ja luottanut itseeni. Kun vauva syntyy syyskuussa olisi tarkoitus jatkaa imetystä myös Evelinen kohdalla, eli tandemina. Toinen asia on jos hän ei halua, silloin ei jatketa. Mennään täysin lapsentahtisesti- tässäkin asiassa.

Pidät ehkä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *